Kuvia Indonesian matkalta

Hetkeen en ole kerennyt päivitellä blogia, joten Indonesian ruokamatkailu jäi kesken ja kuvia en kerennyt laittaa. Tässä on nyt pelkkiä kuvia matkalta!

Omnomnomnom Lombok

Päivä 6

Koska matkustimme laivalla Balilta Lombokille päivän lounaana oli pikanuudelikeitto. Aivan makoisaa. Maksoi ehkä 7. Illalla sitten mentiin syömään paremmin. Grillissä paistuvat fisut vetivät meidät puoleensa ja pysähdyimme Sonya ravintolaan eteen. Sai valita päivällä pyydystetyistä kaloista mitkä sinulle grilliin laitetaan. Tuoretta ainakin! Noh nappasimme siitä snapperin ja hintaan kuului riisi ja kasvikset. Kala maksoi 150 ja oluet päälle niin hinta kapusi 250. Listalta saa tilattua myös paikallista ruokaa.

Päivä 7

Majoituksen vaihdon jälkeen ei mitään ihmeempää jaksanut, niin kävelimme lounaalle lähimpään ravintolaan, Nanas Warung. Tullut tapa siitä, että lounaalla syömme currya, rendangia, nasi ja mie gorengia. Sama tapa jatkuu ja ruoka oli taas hyvää. Ei valittamista. Ja halpaa ku mikä, kului jopa 80.

Illalla taas etsittiin uusi paikka ja lähellä on miljoona! Pysähdyimme Aldis Warungiin. Täällä kannattaa pysyä indonesialaisessa ruuassa. Voin jokaiseen paikkaan sanoa ei valittamista, koska hyvää on. 150 paloi rahaa.

Pysähdyimme vielä drinksuille Lombok Loungeen, välttäkää paikkaa!

Päivä 8

Lounaalle pitkän skootteriseikkailun jälkeen Nuggets Corneriin. En voi kehua paikkaa tarpeeksi, oli nimittäin parasta nasi gorengia ja paikasta sai myös loistavaa bihun gorengia. Siellä ei myydä alkoholia, mutta omat saa viedä! Ei oo hinnallakaan pilattu.

Nyt päätimme vaihtaa suuntaa ja etsiä uusia ravintoloita, koska ns. päätiellä olimme käppäilleet ja skootteroineet edestakaisin. Paikaksi osoittautui Riviera ja mahani huusi sipulirenkaita. Alkuruuaksi siis sipuli- ja mustekalarenkaita. Mieheni istutti päähäni idean perunasta, niin pakko oli saada. Mentiin länsimaalaisella kanaa ja perunaa sekä fish and chips. Ruokajuomaksi nestemäistä kultaa! Eihän täällä mikään maksa mitään, meni 200.

Päivä 9

Päätimme kokeilla majoituksen, Kuta Bay Restaurant, ruokia, koska miksi ei, siinähän se on alakerrassa. Ei mitenkään erikoista, iha ok. Paikkana ei ollut kallis, mutta saat aivan läheltä samaan hintaan parempaa. Illalla halusimme jotain makoisaa ja menimme jo hyväksi todettuun Sonyaan ja ei mitenkään yllättävää, että ruoka oli taas makoisaa. Valitsimme taas grillattavia, barracudaa ja rapuja. Ravut olivat hitusen ylikypsiä, mutta ei se haitannut.  

Päivä 10

Viimeisenä päivänä halusimme vain pelkkää hyvää ruokaa, joten lounaalle päädyimme Nuggets Corneriin, jossa nyt maistomme Beef Rendangia. Tämä oli selkeästi minulle koko matkan paras ravintola. Illalla sitten Aldis Warungiin, jossa koimme karvaan pettymyksen ja saimme eteemme melkein syömäkelvotonta ruokaa. Vähän yritin nappailla, mutta lopuksi päädyimme vain lähtemään. Nälkä oli jäänyt joten takaisin Nugget Corneriin.

Päivä 11

Lounaaton päivä edessä, koska koko päivä on matkustamista, joten ostimme pähkinäsuklaapatukat. Pitkän matkailun jälkeen nälkä oli jäätävä, joten saatuamme majoituksen suuntasimme etsimään ravintolaa, Pysähdyimme melkein ensimmäiseen paikkaan, Gita Gili. Taas kerran hyvää oli, perus. Sloganiksi muodostui ei valittamista, koska kaikki paikat olivat hyviä, tietenkin osa erottuu joukosta, mutta muuten voit saada samaa hyvää ruokaa melkein jokaisessa paikassa. Illalla menimme ravintolaan nimeltä Zipp, koska kaikenlaista grillattavaa. Mutta "pääkatu" on täynnä ravintoloita, jossa on kaikenlaista grillattavaa, joten ei ole oikeastaan syytä miksi juri tämä ravintola. Valinta osottautui loistavaksi ja saimme maistaa Parrot fishia, eli papukaijakalaa, nimi tulee sen väreistä. Vielä yhdet mojitot Youpe Cafeessa ja sen jälkeen uni kutsuu. Paikkana mukava, sai katsella kuinka meri pauhaa.

Päivät 12

Menimme aamiaiselle Turtle Beach Inniin, koska emme ottaneet aamiaista majoituksestamme. Aamiainen maksoi sen 50, mutta oli mitä loistavin, pekoniakin löytyi, mutta se oli nautaa. Ammiainen oli niin täyttävä, ettei lounaalla tarvinnut syödä mitään. Päivisin joimme jääkahvia, joka piti mahan täynnä. Illalla halusimme taas valita jotain tuoretta grillattavaksi ja menimme Raja Restoon. Ruoka oli hitusen mautonta ja valitsisin mieluummin jonkin toisen paikan, koska ravintoloita on vieri vieressä.

Päivä 13

Usein makoilimme rannalla ja valitsemme ravintolan läheltä. Lounaalla poikkesimme Lombok Indahissa, paikkaa en suosittele kenelläkään, yh. Tällä kertaa menimme koittelemaan Turtle Beach Innin illallistarjontaa. Taaskaan en voi sanoa muuta, kuin ei valittamista.

Päivä 14

Nyt tarvitsemme jotain länsimaalaista, joten Shark Bites kutsuu. Omistaja on länsimaalainen ja paikka tarjoaa voileipiä. En ihmettele, että paikka on tripadvisorissa korkealla, koska erittäin makoisaa! Myös itsetehtyä lohkoperunoita. Koska laiskuus iski illalla ja vieläkin täysi olo leivistä suuntasimme Gita Giliin pienille naposteltaville.

Päivä 15

Joillakin ravintoloilla on omat rantatuolit ja lähdimme niitä metsästämään, suuntana pohjoinen. Legend Barilla oli mukava hengailla ja uiskennella. Ruoka oli myös erittäin maittavaa, huomasimme myös että illalla paikassa on live musiikkia, joten päätimme tulla silloin uudestaan. Koska olemme jo suuntaamassa samaan paikkaan, niin voimme taas syödäkin syöllä. Tämä oli jo erittäin hyväksi todettu!

Päivä 16
Nyt päädyimme kävelemään takaisin satamaan päin, eli etelään. Zippiltä löysimme mukavat aurinkotuolit ja parhaimman rannan, mitä Airilla on tarjota, kunnollinen hiekkapohja, joten jäimme päiväksi sinne hengailemaan ja samallahan siinä pystyy syömään. Paikka ei pettänyt ja saimme taas eteemme makoisaa ruokaa. Illalla menimme pyörimään saaren pohjoispuolelle ja katselemaan auringon laskua, koska sieltä se näkyy paremmin. Ruokapaikkojakin löytyy ja me menimme Syömään Matahariin tuoreiden kalojen houkuttelemina. Tähän lisään vain, ei valittamista!

Päivä 17

Sukellusreissulle mennään! Kiertelemään Trawanganin ja Menon lähellä olevia snorklauspaikkoja, joten pysähdys Menolle lounaalle. Meillä oli tunti aikaa, joten emme jaksaneet lähteä etsimään ravintolaa kaukaaa, pysähdys Meno Rust Restauranttiin ja jatkan ei valittamista -linjalla! Illala päätimme kokeilla uutta paikkaa, vähän jännitystä elämään, mutta taas tuoreiden kalojen tarjonta päättää paikan. Chill out bar it is! Zippin ohella menee ykköskastiin! Päätimme tulla takaisin seuraavana päivänä!

Päivä 18

Takaisin Shark Bitesiin, minä haluan itselleni voileivän ja lohkareita! Vielä sitten Chill out Bar uudestaan, aivan loistavaa ruokaa.

Päivä 19

Koska joudumme taas matkustelemaan, haimme Shark Bitesistä leivät mukaan ja kyllä sieltä saa ruokaa mukaan. Omistajat ovat niin mukavia!

Loppupäivät Kutalla

Kävimme kolmessa ravintolossa Fat chow, Bamboo Corner ja  La Walon Restaurant. Fat Chow oli kallein ravintola koko matkalla, mutta todellakin sen arvoinen, aivan mahtavaa ruokaa. Bamboo corner oli taas halpaa ja hyvää. La walon nyt oli lähellä ja sielläkin kyllä erittäin makoisaa ruokaa.  

Matkan varrelta osa 5

Hinnat ovat tosiaan tuhansissa ja IDR, 1€=16000

Päivä 11

Herätys soi kuudelta, mutta kyllä kukot osasivat herättää aikaisemmin. Kamat pakettiin ja aamiaiselle. Siinä istuttiin puoli kahdeksaan ja odoteltiin. Klo löi kahdeksan eikä autoa näkynyt. Hotellin työntekijä, joka auttanut meitä koko matkan ajan, sitten soitti ja sanottiin, että 8.30 tulee. Noh autoa ei taaskaan näkynyt ja soitto uudestaan. Puhuttiin viiden eri ihmisen kanssa, kuskin, myyjän, pääkonttorin ja ties minkä. Sitten sanottiin, että auto tulisi vasta yhdeltä. Noh eihän tämä käy, suomalaiseen tapaan korotin ääntäni ja siinä vaiheessa otin käskevän sävyn. Kun en minäkään niin hiljainen ole, korotus tuntuu indonesialaiselle huutamiselta. Taisi pelästyä, kun seuraavaksi puhelimet suljettiin toisesta päästä. Saatoin myös uhata tulevani paikan päälle vaatimaan palautusta. Pelottava tatuoitu suomalainen kovan äänen kanssa huutamaan. Eivät ehkä sitä halunneet, koska hetken päästä tuli soitto, että puoli kymmenen tullaan. Ja ihme kyllä auto ilmestyi 9.30 paikalle. Aika meni odottaessa nopeasti, kun höpöteltiin hotellin ihmisten kanssa ja polteltiin. Ihmettelivät, että otettiin asia niin rennosti, kun yleensä ihmiset alkavat panikoimaan, kun suunnitelmat eivät toimi. Noh eihän meillä kiire minnekään ollut, ei aikatauluja. Miksi stressata, kun ei se mihinkään vaikuta, kyllä kyyti saadaan muutakin kautta. Mutta matkaan päästiin ja kyyti vei meidät Matatamiin, jossa matkalaiset jaettiin autoihin, jotka kuljettivat lopullisiin paikkoihin ellei laivaa tarvinnut, niin kuin me. Mataramissa taas kuskit harjoittivat huijauskulttuuriaan, ensin väitettiin toiselle pariskunnalle, että Lembarin lähellä ei ole majoitusta tai ei sieltä skoottereita saa. Kumpaakin löytyy, mutta yritettiin muuta myydä. Noh tämä pariskunta tiesi paremmin, kun heillä oli ystävät siellä majoittumassa. Sitten alettiin vetämään narusta kahta nuorempaa tyttöä, ettei Sanuriin enää pääse, vaikka lautta kulkee. Pitäisi ottaa toinen kyyti, mikä on varmasti ylihinnoiteltu. Tämänlainen kusettaminen saa minut vihaamaan indonesialaisia ja taktiikkaa käytetään kaikessa hymyn keran. Kauppaa saa tehdä, mutta pitääkö valehdella korvansa punaisiksi. Teki mieli monta kertaa huutaa, vittuilla välillä saatoin, kerran suutuin ja haistatin paskat, mutta muuten olin vain kylmäkiskoinen paskanpuhujille. Sanotaan, että tämä kansa on todella ystävällistä, niin tottahan se on, mutta onko se todellista? Jos asiat olisivat paremmin ja ei tarvitsisi huijata myydäkseen, kaikki saisivat osansa, niin olisiko ystävällisyys enää niin isossa osassa? Kun kävimme kunnon liikkeissä, joissa hinnat olivat samoissa luokissa, kuin Suomessa, ei kukaan edes tervehtinyt. He saisivat palkkansa, vaikka emme ostaisi mitään. Paskat välittivät olostamme siellä, en tainnut hampaitakaan nähdä. Vallitsi suomalainen mentaliteetti "Vittu pitääks mun olla täällä, ku ulkona on hyvä sää. Vihaan duunia!". Mutta joo Mataramista kyyti vei meidät Bangsalin satamaan. Taas liput löytyvät pienestä toimistosta siitä läheltä mistä laivat lähtevät. Älä osta matkan varrelta! Laivat menevät päivän mitään hyvin Gileille ja lopettavat ennen pimeää eli noin viiden aikaan. Siinä hetki hengattiin, että laiva olisi tarpeeksi täynnä. Matka kesti 20min ja tapasimme suomalaisen sukelluksen opettajan, joka oli asunut Gili Airilla 1,5vuotta. Pitäisikö itsekin? Rinkat selässä etsimään majoitusta ja kyllähän heti huudeltiin bungaloweista ja sun muista. Halpa ja hyvä löydettiinkin, Gili Beach Inn, mutta vain yhdeksi yöksi ilman aamiaista, 150. Etsittiin samana päivänä koko viikolle uusi paikka. Vastaan tuli mukavan näköinen Ugem Villages, joka sijaitsi rannan vieressä keskellä kaikkea. Se näytti hyvälle, joten pienen tinkauksen jälkeen saatiin hinnaksi 250. Tämä sopi meille, löytyi riippumatto, vessa ilman kattoa, iso sänky siis kaikki tarvittava ja mereen pääsi sekunneissa. Ranta oli melkein samanlaista kaikkialla saaren ympärillä, että jos uimaan haluat niin vain sataman lähellä pääsee, muuten piti kävellä aika syvälle korallien seassa, snorklauseen täydellinen! Noh loppupäivän taas hengasimme, söimme ja joimme.

Päivät 12, 13, 14, 15, 16, 17 ja 18

Noh päivä 12 sitten raahasimme kamat upouuteen asuntoomme. Joku ohikävelijä sanoi, että paikka on hippikylä, ei haittaa. Päivät olivat aika samanlaisia, tutkimme saarta, vuokrasimme pyörät, söimme, snorklasimme, joimme, rentouduimme, uimme ja noh mitäs muuta sitä tekisikään. Ei valittamista! Huippu paikka tämä Gili Air. Teimme isomman snorklausretken kaikkien gilien ympäri, mutta sukeltamaan emme lähteneet. Suppausta piti koittaa, mutta sekin aika meni makoiluun. Sukeltamisreissu olisi maksanut 850 per pää, joten ei kauhian kallis. Hinta oli Manta Divelta. Luulin, että Air olisi hiljaisempi, mutta sieltähän löytyy kaikkea! Tämä olisi viimeinen etappi ennen Balin Kutaa ja lähtöä kotiin. Aika meni liian nopeasti ja nyt oikeasti mietin baarin perustamista sinne. Siellä ei kukaan stressanut, majoituksen työntekijä, en tiedä mikä hän oli, nukkui päivät riippumatossa, huuteli välillä, naureskeli, tyypit pelasivat myös sulkapalloa ja hengailivat. Saisinko samanlaisen työn kiitos! Noh 19.päivä saapuu lopulta, niin kuin kuolema eli satavarmasti. Perse...

Päivä 19, 20 ja 21

Takaisin Kutalle siis, olimme jo ostaneet matkan valmiiksi, joten aamusta vain laivaa odottamaan. Tällä kertaa pääsimme pikaveneen kyytiin, joka maksoi sen 250 per naama. Matkahan kesti odotettua pidempään, koska ongelmia kuljetuksessa. Vihdoin Kutalla ja majoitusta etsimään, valitsimme oikeastaan melkein ensimmäisen paikan minkä löysimme. Ronta Bungalows, jossa yö maksoi 190. Silti minä halusin yhdeksi yöksi vähän hienomman hotellin, koska hei viimeinen päivä! Joten seuraavana päivänä lähdimme tutkiskelemaan "parempia" paikkoja ja semmoinen löytyikin poppies lane 1 La Walon Bungalows, hintaa yöllä oli 390. Viimeisen päivän aamuna shoppailimme hetkisen ja sitten olikin aika suunnata koneeseen ja pois paratiisista. Kuljetus hoitui hotellin puolesta ja olikin hyvän hintainen vain 100. Olisimpa voinut jäädä ikuisesti...

Matkan varrelta osa 4

Hinnat ovat tosiaan tuhansissa ja IDR, 1€=16000

Päivä 8 + 9

Onneksemme hotelli on niin hyvin sijoitettu, että ympärillä on kolme moskeijaa. Muuten jää rukoussessiot viideltä aamulla väliin. Ja nyt saa oikein herätä kukonlaulun aikaan! Yksi aloittaa ja muut jatkavat, taitaa heilläkin olla omat rukoukset meneillään. Noh eipä tuo paljoa haittaa. Kuta on myös täynnä koiria, niitä on helvetisti. Käy sääliksi miten ihmiset välillä niitä kohtelevat, mutta tämä kulttuuri ei koiria kunnioita. Saman opettavat lapsilleen, näin kun yksi lapsi läppäsi koirusta, onneksi pöydässä istuvat ulkomaalaiset alkoivat läksyttämään ipanaa. Teki mieli läpsäistä! Jotkut koirukset saavat ihan hyvää huolenpito, kuten meidän hotellissamme, siellä se koirus eläilee ja saa ruokaa, vettä, tarvittavan. Hotellimme yksi omistajista onkin amerikkalainen surferidyydsi. Kutalla kuitenkin toimii järjestö, joka huolehtii koirien terveydestä ja yrittää vaikuttaa tähän ongelmaan. Tietenkin koiratkin kohtelevat toisiaan huonosti ja suuri ongelma onkin niiden väliset tappelut. Näimme yhden rannalla ollessamme, siinä ei armoa anneta. Mutta kuitenkin kummatkin päivät vietimme etsien täydellistä rantaa, ensin suuntasimme itään ja löysimme loistavan Ann Beachin läheltä. Kun menet sinne päin, älä mene Ann:lle vaan jätkä siitä ohi ja pysähdy paikkaan nimeltä Mirata house, jos oikein muista. Taitavat kutsua paikkaa Gerupuk rannaksi. Seuraavana päivänä suuntasimme länteen. Tie on mutkikas ja paljon mäkiä, minua ainakin vähän pelotti skootterin kyydissä. Yritimme löytää rannan, jota majoituksen työntekijä suositteli, mutta jäimmekin Mawun Beachille. Aallot ovat hulluja ja iskevät kovaa, kannattaa varoa. Se myllytys oli aivan liikaa ja meri vei meidän kihlasormuksetkin. Pitää ostaa uudet siis! Ja taas kumpanakin päivänä paljon ruoka, juomaa ja hengailua!

Päivä 10

Nyt jotain erilaista kehiin, joten suuntasimme vesiputouksilla. Matka pitää varata päivää ennen ja me otimme sen hotellista. Eli oma kuski ajaa paikan päälle ja odottaa, kun olette kiertäneet. Tämä maksoi meille 500 ja lisäksi pitää maksaa sisäänpääsy putouksille. Hinta riippuu siitä monta haluat nähdä, me valitsimme kaikki 5 ja se oli yhteensä 240. Ensimmäisiin kolmeen oli helppo päästä, mutta kahteen viimeiseen kömmimme viidakon läpi. Tietä ei ollut, vesiputkia löytyi, joki ja välillä saattoi olla tienomainen kulkuväylä, joka meni vain ylöspäin. Joten hitusen vaarallinen, hyvät kengät mukaan, jotka saavat kastua. Matka on vaikea ja liukas, pitäisi lopettaa rööki, huhhuh! Ihmeen kaupalla selvisimme ja oli upea reissu. Mutta maha huutaa RUOKAA! Autolla kestää ajaa noin tunti puoli sinne, ei siis mikään kauhian pitkä matka. Ruuhkasta riippuu paljon kestää. Ruuan jälkeen oli kyllä väsynyt, joten makailimme vain hotellilla ja hengasimme altaalla. Ehkä jonnekki lähelle syömään tällä kertaa, huomenna onkin jo lähtö eteenpäin. Palataan hetkeksi lippuun, jonka vahingossa ostimme Padang Baista. Joten näytimme sen hotellimme jätkälle, joka sitten soitti firmaan ja he lupasivat hakea meidät aamulla 7.30. Kaikki siis hyvin tähän asti, mutta kuinkas sitten kävikään?

Matkan varrelta osa 3

Hinnat ovat tosiaan tuhansissa ja IDR, 1€=16000

Päivä 6

Aamulla herätys klo 6, kyyti hakee seitsemältä hotellin liepeiltä. Koska hotellimme on maailman paras, he tekivät meille aamiaisen mukaan. Emme olisi muuten kerenneet syömään. Rinnat selkään ja menoksi. Kyydillämme kestikin puolisen tuntia enemmän kuin piti. En kyllä ihmettele, koska liikenne on hullua, HULLUA! Siitä mennään mistä päästään ja sännöt ovat suuntaa antavia, jos niitä on. Pikkubussilla siis Padang Baihin ja hitaalla laivalla Lembariin. Matka kestää mukavat 5h ja laivalta saa ostettua halvalla nuudeleita ja vettä. Kun pääsimme Padang Baihin meidät sysättiin tikettitoimistoon, en tiedä tekivätkö tahallaan meille sekavan ja kiireisen olon, koska kun pääsimme pois toimistosta pökerryksissä meillä oli kädessä yli hintainen lippu Kuta, Lombokista Gili Airille. Älysimme heti, että nyt on tehty suuri virhe ja vitutus teki nousuaan. Älkää IKINÄ sanoko minne menette seuraavaksi ja jos ei tarvitse astua toimistoon, pysykää kaukana! Satama on täynnä huijareita, jotka saattavat väittää ettei laiva mene tai että lippu pitää ostaa toimistosta. Kannattaa huudella vaikka, että lippu on jo. Liput ostetaan tikettikopperosta paikasta mistä laiva lähtee. Rohkeasti siis ohi vaan! Paljon myyjiä laivassa ennen lähtöä, osta jos haluat, mutta saa sitä samaa matkallakin. 5h jälkeen taas bussiin ja Kutalle. Taas majoituspaikan etsintää, mutta ensin bintangit, että jaksamme! Ensimmäinen kohtaaminen HELVETIN ärsyttävien lapsimyyjien kanssa, jotka tulevat häiritsemään ravintolaan ja myymään korujaan. Halvimmillaan yksi pyysi 3. Niitä on kaikkialla ja kyllä ovat rasittavia, mutta kannattaa olla mukava. Hetken kävelimme ja kyselimme majoitusta,niin joku sitä tulikin tarjoamaan. Pääsimme skoottereiden kyydissä paikkaan nimeltä Diyah Homestay. Aika simppeli, suihku ei toimi, vähän kaukana, koppero, ei peiliä, mutta hintaa 100 ja skootterin kanssa 150. Jos yksi yö ja heti etsimään uutta paikkaa lopuille päivillä. Helpompaa tutkia ilman rinkkoja. Skootterin kanssa hurjastelimme pitkin kaupunkia ja kyselimme majoitusten hintoja. Aamulla etsitään, mutta nyt syömään ja sitten lepäämään.

Päivä 7

Herätys, aamiainen ja skootterin selkään. Hetken kierreltyämme löysimme loistavan paikan, huikeilla näkymillä. Paikan nimi Kuta Bay café and restaurant. Huone oli ocean view ja saimme sovittu skootterin samaan hintaan. Joten huone maksoi 250. Sitten hakemaan kamat vanhasta paikasta, sieltäkin meidät kyyditettiin uuteen, tietenkin pientä maksua vastaan. Pienen kotiutumisen jälkeen tarvitsemme ruokaa! Koska aina voi syödä, mieluiten koko ajan. Pennut ovat kyllä ärsyttäviä rihkamakoruineen. Ruuan jälkeen skootterin selkään ja kiertelemään. Ennen Kutaa en ole ikinä ollut skootterin kyydissä, jännitti vähän, mutta sehän oli loistavaa! Ajamaan en uskaltautunut. Loppupäivän chillailimme rannalla ja söimme lisää, ehkä pari bintangia. Tätä se loma on! Olen myös paikallinen julkkis, koska joku halusi kuvan kanssani. Outo länsimaalainen tatuoitu nainen.

Matkan varrelta osa 2

Hinnat ovat tosiaan tuhansissa ja IDR, 1€=16000

Päivä 3

Tänään vaihdetaan uuteen majoituspaikkaan, joka on kalliimpi, mutta NIIN paljon parempi. Ei vanhassa valittamista, mutta uudessa on näkymät riisipelloille ja viidakkoon sekä loistava aamiainen, jonka saa listalta valita! Se oli myös vähän hienostohotellimainen, nimi Ala's Green Lagoon ja saimme sen hintaan 350 yöltä. Normaalisti paikka maksaa 400-500. Mutta ensin pitää päästä sinna ja matkaa majoitusten välillä on noin 1,5km. Vanhan paikan omistaja ei kauhian iloinen vaihdosta ollut, mutta ei meidän ongelma. Lagoon sijaitsee bisma kadulla, vähän piilossa, lähellä keskustaa. Kävellessä sinne piti pysähtyä kaksi kertaa, ensin vähän jääkahvia ja sitten hitusen ruokaa. Rinkat selässä ei aina jaksa vetää pitkää matkaa kerralla. Vihdoin pääsimme perille ja mitäs muutakaan sitä tekisi kuin menisi altaalle nauttimaan auringosta. Illalla sitten taas vähän ruokaa ja juomaa.

Päivä 4

Olin tosiaan napannut kunnon flunssan ennen lähtöä ja kaikki matkustaminen sai minutkin vihdoin kiinni. Aamiaisen jälkeen piti mennä upeaan huoneeseen lepäilemään. Suomesta sai mukaan antibiootit ja duactia, niin kyllä niillä pitäisi tämäkin pöpö tappaa. Mieheni kävi vielä hakemassa minulle vitamiinivettä, joka toikin tarvittua virkistystä. Biksut päälle, kirja messiin ja rentoutumaan altaalle. Loppupäivä meni samalla linjalla ripaus shoppailua, hitusen hengailua, aimo annos ruokaa ja sokerina päällä muutama bintangi.

Päivä 5

Viimeinen päivä Ubudissa pärähtää käyntiin. Pitää siis hankkia kyyti Lombokille ja pesettää pyykit. Onneksi kaikki hoituu hotellilla, niin ei tarvitse huolehtia! Hintakaan ei paha ole 250 per pää Lombokille ja pyykit 10 kilolta. Nähtävyyksien aika siis, suunnataan apimettälle! Sisäänpääsy on 30 henkilöltä ja jos haluat apinan päällesi, osta banaani. Onhan se hieno paikka ja yllätys sentään siellä on paljon apinoita, näkemisen arvoinen. Mettän jälkeen etsimme itsellemme taksin, jotta pääsisimme käymään Goa Gajah temppelillä. Paikkaa kutsutaan elefanttitemppeliksi, mutta ei siellä ronsuja ollut. ALL PRAISE GANESHA! Se oli temppeli ja joo, en ole niin hengellinen olento, että saisin jotain paikasta irti. Sisäänpääsy 15 ja siihen kuuluu sarong, koska paikassa pakollinen. Kun menet ostamaan lippua, kaikki kauppaavat sarongeja ja sanovat, että pakko ostaa sisälle päästäksesi, älkää uskoko. Taksin kanssa sovimme menopaluu hinnaksi 100, jotkut pyytävät paljon enemmän, mutta siitä vain tinkaamaan, takseja löytyy kaikkialta. Kannattaa aina pysyä omassa hinnassa ja jos siihen ei vastata kävele pois. Puhuimme kuskin kanssa, että sivettikissakahvia olisi hienoa maistaa ja hupsheijakkaa olimme sellaisella farmilla. Sisään ei ihme kyllä maksanut mitään, mitä tämä on? Sivettikissat olivat lukkojen takana nukkumassa ja tulikin hitusen kettutyttöfiilis päälle, teki mieli vapauttaa kaikki. RUN FREE MY FRIENDS! Tosiaan nyt sitä luwak kaffetta, se oli ainut mikä paikassa maksoi (50), kaikki muut laadut ilmaisia. Mietimme koko ajan, että mikä tämä huijaus on? Indonesia on opportunistien maa ja kaikesta pyydetään rahaa, mutta ei täällä. Ihme juttu! Sitten takaisin keskustaan. Lähellä on paljon nähtävää ja taksit eivät paljoa maksa, joten rohkeasti tinkaamaan! Mitä sitä nyt hyvää linjaa muuttamaan bintamgia ja ruokaa loppuilta. Oli siellä jotkin tatsamessutkin, kävimme pyörähtämässä. Illalla meillä oli yksi ongelma, nimittäin raha ja sitä ei jostain kumman syystä saanut nostettua kaikista pankkimaateista. Tunnin etsimme ja vihdoin löysimme, tämän juhlistamiseen kuuluu tietenkin bintang! Mieheni kyllä unohti korttinsa maattiin,joten minusta tuli matkan massikeisari. Hotelli kortti kiinni ja kaljaa koneeseen, ukkometso?

Omnomnomnom Bali

Hinnat ovat tosiaan tuhansissa ja IDR, 1€=16000.

Päivä 1

Kutalta en tosiaan muista paikkaa, pitää selvittää, kun takaisin pääsemme. Päätimme pitäytyä Indonesialaisessa ruuassa. Otimme bintangit, niissä hinta vaihtelee aika paljon riippuen paikasta, pieni maksaa 20-30 ja iso 30-40. Itse söin Näsi gorengin ja mieheni kana curryn. Vähän mautonta tosiaan ja hinta koko lystille 150. Tamarin pub/Inn tai jotain.

Päivä 2

Päivän lounaspaikka oli Fair Warung Bale ja siellä jatkoimme kana linjalla. Minulla oli kanaa, pähkinöitä, kasviksia paikallisessa kastikkeessa. Miehelläni oli jonkinlainen keitto tyyppinen vaihtoehto ja kumpaankin tuli tietenkin riisiä. Todella hyvä paikka ja osa tuotoista menee jonkinlaiseen terveydenhuolto hyväntekeväisyyteen. Juomana oli taas bintangit ja lopuksi kaffeet. Tämä lysti maksoi 240.

Illalla sitten törmäsimme paikkaan nimeltä Ibu Rai. Paikka näytti vähän hienommalta, mutta oli täynnä, pakko olla hyvä! Päädyin valitsemaan mojiton juomaksi ja mies meni bintangilla. Taisi unohtaa mojitoni, mutta odotus palkittiin, sillä varmaan paras mojito, mitä olen ikinä juonut. Minähän juon paljon mojitoja. Ruuaksi otin ankkaa currykastikkeessa ja mieheni otti kalavartaita. Todella maukasta ruokaa, ei voi muuta sanoa. Olihan paikka vähän hintavampi, mutta halpaa silti! Tänne törsäsinne 300.

Lopuksi drinksut LP loungessa. Mojito linjalle alettiin, niin siinä pitäydytään. Paljon erilaisia vaihtoehtoja drinksuissa ja jos haluaa niin shisha löytyy. Livemusaa, biljardipöydät, mukava hengailupaikka. Drinksuthan ovat Indonesiassa kalliimpia, koska tuontiviina, useimmiten pyörivät 50-85 välillä. Tänne meni 250.

Päivä 3

Paikan vaihdon yhteydessä kävimme nappaamassa pikaisen lounaan Warung River Viewssä, aivan upea miljöö ainakin ja halpa. Monet paikat Ubudissa ovat kalliimpia, koska mukaan pamahtaa vero ja palvelu, noin 15%. Tällä kertaa jaoimme sipulirenkaat ja beef rendangin. Hyvää oli ja päälle oluset, hintaa tuli 150.

Illalla sitten ruokapaikkana toimi Kafe Benute, jossa oli aivan taivaallista ruokaa. Valitsin grillatut katkaravut, tomaattinen ja hitusen tulinen kastike ja täydellisesti paistetut ravut. Mitä muuta tarvitsee. Mieheni nappasi curryn ja sekin oli oikein makoisaa. Mukavan oloinen paikka istua, suosittelen. Koska joimme enemmän kuin yhdet, rahaa meni 370.

Vielä lopuksi drinksuille Mingleen, happy hour on aika näppärä homma, 2 juomaa yhden hinnalla. Arakiin tehty mojito erittäin hyvää!

Päivä 4

Mitäs tänään syötäisiin? Shoppailua jälkeen poikkesimme sivukujille etsimään ruokapaikkaa ja löysimmekin hyvän! Warung Makan Bu Rus, loistavaa perus indonesialaista ruokaa ja hauska omistaja. Ei tarvinnut ekstraakaan maksaa. Kannattaa kuitenkin pysyä tutuissa nasi ja mie gorengissa, satayssa, curryissa ja nuudelisopissa. Hinnat ovatkin alhaiset ja kolme annosta plus vesi maksoi 85. Suosittelen!

Iltaa varten metsästimme warungin taas vähän kauempaa, mutta se olikin hienostomainen. Murnis Warung, josta sai alkuun täydellisiä kala satay vartaita, muuten ruoka oli hyvää. Tosiaan vähän kalliimpi paikka. Rahaa paloi 400, tähän kuului 4 pientä kaljaa, yksi alku ja kaksi pää.

Päivä 5

Pitkän turistikierroksen jälkeen pysähdyimme matkalla olevaan warungiin. Agung Trisna Warung, aika keskinkertaista, halpaa tosin. En menisi uudestaan, vaikka maksoikin vain 80.

Illalla päätimme, että nyt mennään hyvään ja halpaan, joten Warung Makan Bu Rus uudestaan. Kala satayt hyvää, mutta ei yhtä hyvää kuin Murnisissa. Grillattu kana ja perinteinen ns. unohdettu ruoka, eh. Bintangitkin otimme, halpaa silti, 200.

Siinä oli sitten Balin kierros, seuraavat ruuat tulevat Lombokin puolelta!

Ibu Rai, Kafe Benute ja Fair Warung Bale parhaimmistoa! Mojitoille sitten LP loungeen! Kannattaa myös käydä Warung Makan Bu Russa.